Vanhemmuustyö on tärkeä osa lähiympäristöön vietävää tukea. Se on yksi kolmesta elementistä, joiden varaan työmme rakentuu. Kaksi muuta ovat jo aiemmin blogissa esitelty nuoren kanssa tehtävä yksilötyö ja tämän blogitekstin jälkeen julkaistava yhteistyökumppaneiden kanssa toteutettava verkostotyö.

Vanhemmuustyö muodostuu jokaisessa asiakassuhteessa omanlaisekseen, tarpeiden mukaiseksi. Nämä tarpeet voivat ilmetä vanhemmilla, nuorella tai verkostolla. Mitä nuori tarvitsee vanhemmiltaan, mitä verkosto tarvitsee vanhemmuudelta nuoren asiassa, mitä vanhempi itse kaipaa ja tarvitsee? Näemme tärkeänä ekosysteemisen ajattelun ja suhdeperustaisuuden myös vanhemmuustyössä. Esimerkiksi keskusteluissa vanhemman omasta kouluhistoriasta, mahdollisista tuen tarpeista, ihmissuhteista ja perhedynamiikasta pääsee ymmärtämään myös hänen lapsensa todellisuutta sekä vanhemmuutta. Yleinen olettamus, jonka varassa kouluakäymättömyyttä lähdetään työstämään on usein se, että vanhemmuudessa nähdään kehitettävää tai paranneltavaa eli jotain heikkoa ja viallista. Meidän kokemuksemme lähiympäristöön vietävässä tuessa on, ettei kouluakäymättömyys ole lainkaan näin yksinkertainen ilmiö. Usein vanhemmuus itsessään saattaa olla nuorta kannattelevaa ja nuoren tarpeisiin vastaavaa, mutta haasteeksi koulunkäynnissä ovat nousseet esimerkiksi niin vaikeat psykiatrisen tai neuropsykiatrisen haasteet, etteivät vanhempien resurssit enää välttämättä ole riittävä nuoren tilanteen kannalta.

Vanhemmuustyö muodostuu jokaisessa asiakassuhteessa omanlaisekseen, tarpeiden mukaiseksi

Työskentelyn alussa vanhemmat ovat usein väsyneitä ja vallalla saattaa olla jopa toivottomuus. He ovat olleet lukuisissa tapaamisissa verkoston kanssa, kokevat keinottomuutta ja yksin jäämisen tunnetta. Wilmaan kertyvät merkinnät katkaisevat työpäivää. Vanhemmat tiedostavat velvoitteensa saada lapsi käymään koulua, ja kun tämä ei toteudu, itsensä syyllistäminenkin saattaa saada otteen. Siten tärkein tavoite työskentelyssä on tilanteen alkuarvion lisäksi lähteä rakentamaan toiveikkuutta, pieniä askeleita eteenpäin, rinnalla kulkien. Työskentelyn alussa saatetaankin ottaa reilusti koppia monestakin asiasta ja viestinnässä koulun suuntaan sekä muuhun verkostoon, jotta vanhemman ylikuormitus saadaan laskemaan.

lähteä rakentamaan toiveikkuutta, pieniä askeleita eteenpäin, rinnalla kulkien

Vanhemmuustyön fokusoiminen riippuu edellä mainituista tarpeista. Joskus vanhemmuus siis on itsessään toimivaa ja nuorta riittävissä määrin tukevaa. Kouluakäymättömyyden juurisyyt saattavat olla tällöin piilossa ja taustalla esimerkiksi nepsyoireet, jotka työskentelyn aikana havaitaan ja tilanne lähtee etenemään. Tämänkaltaisessa tilanteessa tärkeitä vanhemmuustyön elementtejä ovat vanhempien tukeminen, keskinäinen kannustaminen, arjen huolen jakaminen ja yhteen hiileen puhaltaminen sekä tiedon jakaminen toisilleen, keinojen etsiminen yhdessä. Toisin sanoen vanhemmuuden voimavarojen riittävyyden takaaminen tulevaisuudessakin työskentelyn keinoin. Arjessa vanhemmuustyö näyttäytyy tapaamisina, puhelimitse yhteyden pitämisenä usein arkipäivittäin niin viestein kuin puheluin, verkostoneuvotteluihin yhdessä osallistumisena. Tiivis yhteydenpito mahdollistaa nuoren haasteisiin ja vaikeisiin tilanteisiin puuttumisen nopealla aikataululla ja toisaalta onnistumisia ja edistymisiä päästään jakamaan yhtä nopeasti. Yhdensuuntainen viestintä nuoren suuntaan on tärkeää.

Vanhemmuudessa voi myös olla haasteita jotka ovat osaltaan kouluakäymättömyyden taustalla. Tällöin pohditaan yhdessä miten asettaa nuorelleen rajoja arkeen? Miten saada nuorta motivoitua, miten antaa huomiota, olla läsnä nuorelleen? Vanhemmalla saattaa olla omassa arjen hallinnassaan puutteita, nepsyhaasteita, päihdeongelma tai muutoin kuormittava elämäntilanne. LYVT:n voimavarakeskeisyydessä ja kunnioittavassa työotteessa vanhempaa ei koskaan tuomita tai syyllistetä. Sen sijaan keskustellaan, puretaan auki tilannetta erityisesti nuoren näkökulmasta käsin, vahvistetaan sitä mikä on jo hyvää, pohditaan ratkaisuja askel kerrallaan eteenpäin. Mallinnetaan toimintatapoja nuoren kanssa, tehdään nuoren tilannetta näkyvämmäksi vanhemmalle, kerrotaan millaisesta vanhemmuudesta nuori tässä elämäntilanteessaan hyötyisi. Tärkeää on sanoittaa vanhemmalle miten nuori kokee esimerkiksi vanhemman päihdeongelman ja miten se vaikuttaa häneen. Tarvittaessa vanhemman kanssa pohditaan, millaisen tuen tarpeessa hän itse mahdollisesti on LYVT:n lisäksi.

LYVT:n voimavarakeskeisyydessä ja kunnioittavassa työotteessa vanhempaa ei koskaan tuomita tai syyllistetä

Kouluakäymättömyys voi joskus muodostua perheen mustaksi aukoksi, joka imee puoleensa hyvät asiat arjessa, myös voimavarat, ja saa kaikki perheenjäsenet voimaan huonosti. Puhutaan siis suuresta haasteesta. Vaikka LYVT:ssa työskennellään tyypillisesti vain perheen yhden nuoren kanssa, on työntekijän tärkeä kuulla ja nähdä koko perhe. Miten sisarukset jaksavat, tarvitaanko palveluohjausta. Kouluakäymättömyys tuottaa myös usein riitaa vanhempien ja nuoren välille. Kun nuori ei aamulla nouse sängystä, Wilma-viestejä opettajilta tipahtelee koskien poissaoloja ja tekemättömiä kokeita, lopulta nelosvaroituksia ja tilanne ei etene, on luonnollista ja kovin inhimillistä, että tunteet kuumenevat. Kun tämä alkaa toistumaan päivittäin, kaikki perheessä kärsivät. Joskus nuoren ja vanhemman ainoa kommunikaatio onkin negatiivista kouluun liittyvää ärtynyttä keskustelua. LYVTn tarkoitus on lähteä löytämään vanhemman ja nuoren välille uudelleen hyvää ja lämmintä vuorovaikutusta, rakentaa silta uudelleen. Voidaan esimerkiksi sopia ettei kotona puhuta koulusta hetkeen lainkaan ja annetaan vanhemmalle lupa olla puuttumatta, jotta voidaan keskittyä positiiviseen ja hyvään. Nuori ja vanhempi tarvitsevat toisiaan.

Kun kouluakäymättömyyden juurisyynä on äärimmäinen murrosikä, on selkeää, että rajojen asettamista ja rajojen pohtimista tarvitaan vanhemmuudessa paljon. Yhdessä voidaan sopia toimivia keinoja, myös nuoren on tärkeä olla mukana keskustelussa. Jos taas haasteena ovat oppimisen vaikeudet, nepsykirjon oireilu, psyykkinen oireilu, haasteet sosiaalisissa suhteissa tai kiusaaminen, eivät rajat ja seuraamukset koulupoissaoloista kokemuksemme mukaan ole keinoista toimivin. Sen sijaan on tärkeä lähteä yhdessä pohtimaan mitä kouluakäymättömyyden juurisyylle voidaan vanhemman kanssa tehdä, miten kotoa käsin tukea nuorta parhaiten, keitä muita tarvitsemme avuksi ja mitä esimerkiksi koulussa voisi tehdä toisin tai lisää. Miten kannustetaan, miten palkitaan kouluun menemisestä ja siellä olemisesta? Vanhempi usein tietää itse parhaiten vastaukset oman nuorensa kohdalla, hän kaipaa vain kannustusta perheen ulkopuoliselta aikuiselta. Jonkun, joka kertoo että olet menossa oikeaan suuntaan.

Vanhempi usein tietää itse parhaiten vastaukset oman nuorensa kohdalla, hän kaipaa vain kannustusta perheen ulkopuoliselta aikuiselta. Jonkun, joka kertoo että olet menossa oikeaan suuntaan

On siis tärkeää, ettei työskentelyyn lähdetä oletuksilla varustettuna, vaan avoimin mielin. Vanhempaa on aidosti kuunneltava ja kuultava. Hyvä, luottamuksellinen suhde vanhempaan mahdollistaa hänen elämänsä tärkeimmän ihmisen, lapsensa, kanssa työskentelyn tuloksekkaasti. Kunnioitus, ymmärrykseen pyrkiminen, aito ja rehellinen keskustelu sekä havaintojen sanoittaminen tuottavat tulosta. Harmaista aamuista hyvään arkeen.

 

-Paula ja Susa