Näemme verkostotyön kouluakäymättömyyden kontekstissa laajana ja tiiviinä työskentelymuotona, ei vain esimerkiksi eri neuvottelujen kautta tehtävänä työnä. Taustalla ovat ekosysteeminen viitekehys sekä kokonaisvaltainen tapa tehdä työtä. Näemme kouluakäymättömyyden problematiikkana, joka erityisesti edellyttää monialaista ja paneutuvaa yhteistyötä. Kouluakäymätöntä nuorta ei voi siirtää palvelusta toiseen, vaan tuloksekas työskentely lähiympäristöön vietävässä tuessa edellyttää kaikkien yhteistä vastuunottoa ja hyvää, selkeää työnjakoa -toimivan turvaverkon rakentamista. 

Näemme kouluakäymättömyyden problematiikkana, joka erityisesti edellyttää monialaista ja paneutuvaa yhteistyötä

Kouluakäymättömyys on työmme keskiössä, mutta jotta voimme vaikuttaa kouluakäymättömyyteen, on meidän työskenneltävä riittävällä tavalla nuoren elämän kaikilla osa-alueilla, hänen koko verkostossaan. Toteutamme ratkaisuja löytävää ja verkostoa kokonaisuudessaan kannustavaa verkostotyötä. Toimimme sillanrakentajina eri toimijoiden välillä yhteisen näkemyksen saavuttamiseksi sekä selkeiden tavoitteiden ja suunnitelman luomiseksi. Huolehdimme tiedon aktiivisesta liikkumisesta, koska riittävä tieto vähentää huolta. Näemme tuloksia syntyvän, kun kaikki verkoston toimijat työskentelevät samansuuntaisesti. Toisaalta jos jokin verkoston linkki puuttuu kokonaan tai toimii heikosti, se vaikuttaa kokonaisuuteen vääjäämättä. Näiden tekijöiden vuoksi näemme äärimmäisen tärkeänä verkostoon panostamisen.

Toimimme sillanrakentajina eri toimijoiden välillä… riittävä tieto vähentää huolta…. tuloksia syntyy, kun kaikki verkoston toimijat työskentelevät samansuuntaisesti

Nuoren arjen ympäristöt ja niihin kuuluvat ihmiset määrittävät verkoston. Koulun rooli verkostossamme korostuu, ja yhteydenpito kouluun onkin tarvittaessa jopa arkipäivittäistä, matalan kynnyksen yhteistyötä. On tärkeää päästä reagoimaan nopeasti koulunkäynnin esteisiin niiden ilmetessä koulussa tai kotona. Koulussa on usein yksi työntekijä, jonka kanssa aktiivisin yhteydenpito ja koordinointi tapahtuu, mutta usein olemme yhteistyössä myös opinto-ohjaajien, koulupsykologien ja -terveydenhoitajien, kuraattoreiden, kouluvalmentajien ja -nuorisotyöntekijöiden sekä rehtoreiden kanssa. Verkostoa ei ole tarkoituksenmukaista “paisuttaa”  kohtuuttomaksi, mutta on myös tärkeää, että nuoren tilanteen etenemisen kannalta tärkeät työntekijät ovat verkoston aktiivisia jäseniä. Prosesseissa myös osa työntekijöistä voi kulkea yhteistä matkaa vain hetken, joku toinen koko matkan. Tärkeää on rakentaa koulun ja muun verkoston suuntaan tunnetta siitä, että yhteistyö ja yhteydenpito on helppoa, toivottua, positiivista ja eteenpäin vievää. 

Verkostoon kuuluvat usein koulun lisäksi lapsen tai nuoren sosiaalityöntekijä/omatyöntekijä, lasten- tai nuorisopsykiatrian työntekijä, muu psykososiaalisen tuen yksikkö tai kolmannen sektorin edustaja, nuorisotyöntekijät tai harrastuksen ohjaajat. Esimerkiksi nuoren ollessa nuorisopsykiatrisen hoidon piirissä, on tärkeää saada riittävää konsultaatiota vastavuoroisesti, jotta hoidossa osataan edetä oikeaan suuntaan arjen näkökulmasta ja toisaalta LYVT-työntekijä osaa arjessa tukea nuorta oikealla tavalla: milloin voidaan vaatia enemmän, milloin psyykkinen vointi edellyttää enemmän joustavuutta. Nuoren on tällöin oltava yhteistyön takana ja kokea sen myös hyödyttävän itseään. LYVT on sosiaalihuoltolain mukaisten palveluiden tai lastensuojelun avohuollon työkalu, menetelmä jolla tuetaan nuorta ja perhettään kouluakäymättömyyden kontekstissa. Siten nuoren vastuusosiaalityöntekijä/omatyöntekijä on tärkeässä asemassa työskentelyn tavoitteita asetettaessa ja sen arviointia tehtäessä. Nuoren asiassa olemme kokeneet myös itse saavamme todella tärkeitä näkökulmia, neuvoja ja konkreettisia ehdotuksia tilanteissa, joissa juuri näitä olemme kaivanneet. 

Nuoren on tällöin oltava yhteistyön takana ja kokea sen myös hyödyttävän itseään

Jotta yhteistyö ja verkostotyö on saumatonta ja nuoren asiaa edistävää, se edellyttää luottamuksen syntyä. Luottamus kehittyy tuttuuden tunteesta sekä keskinäisestä kunnioituksesta. Tämän rakentamiseen on oltava aikaa. Se tarkoittaa aikaa keskusteluille, näkemysten jakamiselle, kysymyksiä siitä mitä minä vielä voisin tehdä? Muistetaan sanoa ääneen “kiitos”, kun nähdään toisten tekemä hyvä työ. Itse arvostamme myös livekohtaamisia, mikä tarkoittaa fyysisesti koululle menemistä riittävän usein. Parhaimmillaan verkostotyö on iloa tuottavaa, tuloksekasta ja eri rajapinnat ylittävää. Tämä tarkoittaa sitä, että ideoita sanotaan ja kuullaan, yhteistä työsarkaa jaetaan ennakkoluulottomasti, pyritään irti kaavoista. LYVT: n tarkoitushan on nuoren asiaa edistämällä keventää niin nuoren, vanhempien, koulun kuin muidenkin verkostoon kuuluvien huolta, taakkaa ja keinottomuuden tunnetta. Nuorella on turvallinen tunne, kun ympärillä olevat aikuiset puhaltavat yhteen hiileen hänen asioissaan.

Luottamus kehittyy tuttuuden tunteesta sekä keskinäisestä kunnioituksesta

On tärkeää tiedostaa, että usein työskentelyn alussa kaikki saattavat olla väsyneitä, eivät vain nuori ja vanhemmat, vaan myös heidän verkostonsa. Se ei tarkoita sitä etteikö tahtoa ole, ja tukea räätälöidä aktiivisesti. Nuoren kouluakäymättömyyden eskaloituessa ja pitkittyessä työkalupakki on vain saattanut alkaa ehtyä. Me pyrimme rakentamaan uudelleen uskoa siihen, että uuden tekijän mukaan tuleminen voikin olla se palapelin palanen, joka lähtee ratkaisemaan tilannetta. Uusi tekijä ei tee yksin, vaan yhdessä muiden kanssa.

Me havaitsemme myös olemassa olevat resurssit ja toisaalta niiden puutteen, tiedostamme koulun ja muun verkoston arjen hektisyyden ja haastavat tilanteet. Usein rakenteet sanelevat omia ehtojaan verkoston toimivuudelle tai työskentelylle. Jotta tämä kaikki edellä mainittu ideaali verkostotyöstä voisi LYVT:ssa toteutua, on asiakkaina olevien nuorten määrä oltava sen mahdollistava. Liian kiireisen arjen keskellä työtään tekevä LYVT:n työntekijä ei ymmärrettävästi tahtotilastaan riippumatta voi venyä verkoston keskellä koordinoivaksi tekijäksi. 

Täytyy todeta, että vuosien aikana olemme nähneet lukuisia tuloksellisia prosesseja, joissa verkosto on hioutunut timanttisen kovaksi tiimiksi nuoren tilanteen edistäjänä. Prosessi tähän pisteeseen ei ole aina helppo, vaan edellyttää verkostolta sitkeyttä tarkastella tilannetta rohkeasti eri näkökulmista, vaihtaa suuntaa mikäli siihen on tarve tai vaihtoehtoisesti edetä pitkäjänteisesti yhteen suuntaan uskoen sen tuottavan tulosta. Keskeneräisyyttä on kyettävä sietämään. Nuori ja vanhemmat ovat tässä tiimissä aina mukana. Yhteisen prosessin päätteeksi ollaan tilanteessa, jossa nuoren hyvinvointi on kasvanut, ja arki on koulussa eikä kotona peiton alla. On päästy tavoitteisiin. Näissä hetkissä on voinut todeta, että olemme täysin oikealla tiellä.

Keskeneräisyyttä on kyettävä sietämään

-Paula ja Susa