Blogimme on kovin valtavirtaa siksi, että tämäkin blogi aikanaan starttasi, mutta myös vaikeni nopeasti. Nyt voikin fanfaarien soidessa ilmoittaa: on uuden blogijulkaisun aika ja poistumme siten valtavirrasta!

Nykyhetkellä lyhyet tekstit ja nopeatempoinen aihealueiden vaihteleminen ovat somessa arkea. Siksi päätimmekin julkaista tämän tärkeän teeman nyt ennen kaikkea täällä blogissa. Helposti saatavilla jatkossakin ja pysyvästi näkyvillä, sisältöä isosti jokaisessa tekstissä. Rauhoitutaan asian äärelle.

Tämä blogiteksti starttaa blogikimaran, jossa avaamme tarkemmin OmaKiertotien toteuttamaa lähiympäristöön vietävää tukea työmenetelmänä. Mitä, miten ja miksi teemme? Mikä tuottaa tulosta kouluakäymättömyyden kontekstissa meidän yrityksemme näkökulmasta ja arjesta käsin? Puramme auki yksilö-, vanhemmuus- ja verkostotyön menetelmiä sekä nostamme esiin myös arvo- ja rakennepohjaa tälle kaikelle yrityksessämme. Toivomme myös nuorten äänen näkyvän kirjoituksissamme.

Tästä se siis alkaa!

 

OmaKiertotien yksilötyö lähiympäristöön vietävässä tuessa 

 

OmaKiertotien toteuttamassa lähiympäristöön vietävässä tuessa (LYVT) yksilötyö rakentuu suhdeperustaisuudelle sekä ekosysteemiselle ja sosiaalipedagogiselle ajattelulle. Kaikki työskentelyssämme pohjautuu luottamuksellisen ja aidosti välittävän suhteen rakentumisesta nuoreen. Nuoren kanssa suhdetta ei rakenneta hänestä aiemmin kuultujen seikkojen perusteella, vaan hänet kohdataan omana aitona itsenään nähden hänen ainutlaatuisuutensa. Kouluakäymättömyyden taustalla ei ole kahta samanlaista tarinaa. Luottamuksen ja tuttuuden tunteen muodostuminen vie aikaa, eikä sitä voi kiirehtiä tai pitää itsestäänselvyytenä. Ilman suhdeperustaista työskentelytapaa ei LYVT:a voi toteuttaa. 

Ilman suhdeperustaista työskentelytapaa ei LYVT:a voi toteuttaa 

Nuori on osa ekosysteemiään eikä hänen kouluakäymättömyyteensä johtaneita juurisyitä päästä työstämään ilman koko hänen elämäänsä asettautumista riittävissä määrin. Koti, koulu, ystävät, sukulaiset, ympäröivä yhteiskunta, palvelut ovat hänen arjen todellisuuttaan. Vaikka koulunkäynti on työskentelyn keskiössä, se ei voi tarkoittaa vain koulunkäyntiin liittyviin asioihin keskittymistä. Nuortemme kanssa käydään läpi elämän kirjoa, kuten sydänsuruja, kasvamista, somekiusaamista, vapaa-ajan seikkailuja, isovanhemman menettämistä, palveluiden hakemista, koulun rakenteiden muokkaamista, mikäli siihen on tarvetta ja pohditaan minuutta ja itsetuntemusta. On tiedostettava, että koulunkäynnin tavoitteisiin sitoutuminen voi olla nuorelle vaikeaa, jos seurustelusuhde on juuri päättynyt, vanhempi on sairastunut vakavasti tai nuori kokee ilmastonmuutoksen tuhoavan elämän hänen aikuisuuteensa mennessä. Kohti tavoitteita kuljetaan, mutta aikuisena on ymmärrettävä, että matka on joskus nuorelle mutkainen, ajoittain hidas ja jokaiselle ainutlaatuinen. Päämäärään ei voi kiirehtiä aikuisten ehdoilla.

Nuoren kanssa työskennellään mielen tasolla ”24/7”, heillä täytyy olla tunne siitä, että he ovat muutakin kuin työ. Vaikka olemme ammattilaisia ja työroolissa, olemme sitä aidosti suurella sydämellä. Aikuisen kuuluu myös olla aidosti nuoren luottamuksen arvoinen: luvataan se, mikä voidaan pitää. Vaikka nuori lipsuisi joskus omista lupauksistaan, me pidämme omistamme kiinni. Nuoret ovat ansainneet vain parasta.

LYVT OmaKiertotiellä muodostuu konkreettisesti muun muassa psykososiaalisesta työstä, toiminnallisista tapaamisista, arjen ja elämänhallinnan tukemisesta ja harjoittelemisesta, altistumisharjoituksista (ahdistuneet ja sosiaalisten tilanteiden pelkoa kokevat nuoret), selkeistä tavoitteiden asetteluista ja voimavarojen näkyväksi tekemisestä. Työtä räätälöidään jatkuvasti tarpeiden mukaisesti. Psyykkisten haasteiden edessä asetetut tavoitteet ja työmenetelmät ovat erilaisia kuin murrosiän haasteiden edessä.

Työtä räätälöidään jatkuvasti tarpeiden mukaisesti

Konkreettia tukea koulunkäyntirytmin käynnistämiseksi saattavat osalle nuorista olla viitenä päivänä viikossa herättely ja kouluun vieminen sekä osasuoritusten tekeminen yhdessä kotona tai koulussa eri oppiaineista. Erityisopettajan pedagoginen tuki on tällöin tarpeen työntekijälle. Nuoren kanssa sovitusti ja työskentelyn edetessä, voidaan määritellä kouluun lähtemisen tuen olevan muutakin kuin työntekijän paikalle meneminen: esimerkiksi puhelimen kautta ohjaus ja seuranta. Puhelimitse toteutuva yhteydenpito on muutoinkin nuorten kanssa pääsääntöisesti arkipäivittäistä tapaamisista riippumatta. Puhelimitse seurataan koulupäivän etenemistä, annetaan palautetta, huhuillaan perään, tarkistetaan iltapäivällä mitä kuuluu. Nuoren tilanteen edistäminen ei tapahdu siis vain tapaamisissa, vaan pysyy mielessä myös tapaamisajan ulkopuolella.

Työskentelyotteen ollessa kokonaisvaltainen, nuorta tuetaan tarvittaessa myös vapaa-ajan rytmittämisessä (esim. harrastusmahdollisuuksien kartoittaminen) sekä riittävien sosiaalisten kontaktien rakentamisessa tai muuhun LYVT:n rinnalla toimivaan tukeen saattamisessa (esimerkiksi nuorisopsykiatrian tapaamisten toteutumisessa tukeminen, lääkärikäynnit). Toisen asteen opiskelijoiden osalta erityisesti itsenäistymiseen liittyvät teemat korostuvat työskentelyssä.

Työskentelyotteen ollessa kokonaisvaltainen

Tärkeää LYVT:ssa on myös lasten ja nuorten jatkuva palkitseminen tavoitteiden saavuttamisesta eri tavoin: positiivinen palaute ja hyvän huomaaminen, konkreettien edistysaskeleiden näkyväksi tekeminen arjessa, herkkupalkinnot, ravintolaruokailut, elokuvissa käynnit jne. Joskus voidaan palkita pienesti jopa myös ystäviä, mikäli heillä on merkittävä rooli nuoren koulunkäynnissä tsemppaamisessa. Kun suhde nuoren kanssa on rakentunut vahvaksi ja toimivaksi, jaettu ja yhteinen aito ilo etenemisestä ja onnistumisesta on palkitsevaa sekä nuorelle että työntekijälle.

Merkityksellistä on nuoren jatkuva osallistaminen työskentelyprosessiin. Hän on kaiken keskiössä, häntä on kuunneltava ja aidosti kuultava. Aina aikuiset ympärillään eivät ole samaa mieltä kaikesta hänen kanssaan, mutta nuorelle on tärkeää omata tunne mielipiteidensä ja kokemustensa vaikuttavuudesta tässäkin tilanteessa. Nuoren täytyy myös osata arvostaa omaa toimintaansa ja muutosprosessia: hän itse on muutoksen toteuttaja, aikuiset tukevat ja kulkevat rinnalla. Aikuisen tehtävä on tukea nuorta näkemään itsensä oman elämänsä johtajana, kokemaan ja vahvistamaan minäpystyvyyttä.

Tärkeimmät yksilötyön perustat suhdeperustaisuuden lisäksi ovat työntekijän loputon usko nuoreen ja periksiantamattomuus. Me olemme aikuisia, jotka emme hylkää, vaikka nuori olisi haastava, uhmaava tai hankala. Usein se haastavin prosessi on lopulta paras prosessi. LYVT:ssa rajojen asettaminen ja kasvussa tukeminen ovat arkea. On selvää, että vaadimme nuorilta epämukavuusalueelle menemistä ja haasteiden kohtaamista. Edellytämme lämpimän peiton alta esiin kaivautumista, vaikka väsyttää ja saattaa ahdistaa. Jaksamista istua oppitunneilla, tehdä tehtäviä ja sinnitellä. Aina tämä kaikki ei tunnu kivalta ja mukavalta, vaan saattaa herättää nuoressa vastareaktioita. Nuorten sanoin: “Ärsyttävintä oli kun sä et antanut olla, mut se oli jälkeenpäin ajateltuna parasta”, “Kukaan ei oo ymmärtäny mua yhtä hyvin ku sä”, “Sä oot tommone bumerangi”.

“Ärsyttävintä oli kun sä et antanut olla, mut se oli jälkeenpäin ajateltuna parasta”, “Kukaan ei oo ymmärtäny mua yhtä hyvin ku sä”, “Sä oot tommone bumerangi”.

 

Minä olin se, joka haastavimpina hetkinä käskettiin pois huudon kuuluen vielä peräänkin. Ja minä olin se, joka aina palasi. I´m the Boomerang! Are you?

https://www.youtube.com/watch?v=3i-x2BxAc54

 

– Paula ja Susa